Huomasin yksi päivä että yhden rottamme hammas oli kasvanut aivan turhan pitkäksi. Olin yllättynyt, sillä siimahäntämme ei ollut näyttänyt minkäänlaisia merkkejä siitä että, se olisi kipeä, tosin eläinlääkäri sanoikin, että eläimet tottuvat usein sellaiseen kipuun, ja etteivät net sillon näytä sitä. Aika varattiin, ja saatiinkin torstaiksi, eli eiliseksi.

Hammaslääkärissä tyttö sai nukutuslääkettä. Ensimmäinen piikki ei näyttänyt olevan kipeä, mutta toisesta hän vinkaisi hieman. Teki pahaa katsella, kuinka rotta yritti boxissa liikkua, mutta raajat alkoivat hitaasti veltostua. Lopulta tyttönen nukahti. Sitten kun rotan suu saatiin auki, oli yllätys melkoinen. Molemmat ylähampaat olivat melko pitkät, mutta toinen oli mennyt poikki. Alahampaatkin olivat sen verran pitkät, että olivat hieman hanganneet. Ylähampaan juuressa oli patti, josta tuli rutkasti mätää ulos, ja tyttöselle määrättiin antibioottikuuriksi lasten antibioottilääkettä, päivittäin 0,3ml.

Koko ilta menikin siinä, kun istuin boxin vieressä, ja huolestuneena odotin, että rotta virkoaisi. Hänet piti pitää lämpimänä, joten pyyhe ja kumihanskaan laitettu lämmin vesi olivat tarpeen. Vasta noin 3 tunnin pitkän odottelun jälkeen (jonka aikana monesti jouduin nostamaan pyyhettä ja tarkistamaan, että rottamme varmasti vielä hengitti) liikahti ensin hieman etujalka, sitten värähti kuono, ja liikahti kieli. Tämän jälkeen oli taas tunnin odottelu, ennen kuin taas tapahtui liikettä. Kunnolla tyttö virkosi vasta puoli kahdentoista aikaan yöllä. Silloinkin oli pakko päästä liikkeelle, vaikka takajalat eivät kantaneet. Niinpä rotta möngersi pyyhkeen ja purujen päällä raahaten takapäätään mukanaan.

Yö oli kamala. Oli pakko nukkua, mutta silti pelkäsin, löytäisinkö aamulla pienestä dunasta kuolleen rotan. Sinne laitoimme vettä ja pyyhkeitä. Onnekseni aamulla rottamme oli juomassa, kun kävin sitä moikkaamassa. Näillä näkymin rottatyttö selviääkin pitkästä taivalluksesta. Nyt edessä onkin enää antibioottien anto, saas nähdä miten sekin onnistuu.