Huomasin yksi päivä että yhden rottamme hammas oli kasvanut aivan turhan pitkäksi. Olin yllättynyt, sillä siimahäntämme ei ollut näyttänyt minkäänlaisia merkkejä siitä että, se olisi kipeä, tosin eläinlääkäri sanoikin, että eläimet tottuvat usein sellaiseen kipuun, ja etteivät net sillon näytä sitä. Aika varattiin, ja saatiinkin torstaiksi, eli eiliseksi.
Hammaslääkärissä tyttö sai nukutuslääkettä. Ensimmäinen piikki ei näyttänyt olevan kipeä, mutta toisesta hän vinkaisi hieman. Teki pahaa katsella, kuinka rotta yritti boxissa liikkua, mutta raajat alkoivat hitaasti veltostua. Lopulta tyttönen nukahti. Sitten kun rotan suu saatiin auki, oli yllätys melkoinen. Molemmat ylähampaat olivat melko pitkät, mutta toinen oli mennyt poikki. Alahampaatkin olivat sen verran pitkät, että olivat hieman hanganneet. Ylähampaan juuressa oli patti, josta tuli rutkasti mätää ulos, ja tyttöselle määrättiin antibioottikuuriksi lasten antibioottilääkettä, päivittäin 0,3ml.
Koko ilta menikin siinä, kun istuin boxin vieressä, ja huolestuneena odotin, että rotta virkoaisi. Hänet piti pitää lämpimänä, joten pyyhe ja kumihanskaan laitettu lämmin vesi olivat tarpeen. Vasta noin 3 tunnin pitkän odottelun jälkeen (jonka aikana monesti jouduin nostamaan pyyhettä ja tarkistamaan, että rottamme varmasti vielä hengitti) liikahti ensin hieman etujalka, sitten värähti kuono, ja liikahti kieli. Tämän jälkeen oli taas tunnin odottelu, ennen kuin taas tapahtui liikettä. Kunnolla tyttö virkosi vasta puoli kahdentoista aikaan yöllä. Silloinkin oli pakko päästä liikkeelle, vaikka takajalat eivät kantaneet. Niinpä rotta möngersi pyyhkeen ja purujen päällä raahaten takapäätään mukanaan.
Yö oli kamala. Oli pakko nukkua, mutta silti pelkäsin, löytäisinkö aamulla pienestä dunasta kuolleen rotan. Sinne laitoimme vettä ja pyyhkeitä. Onnekseni aamulla rottamme oli juomassa, kun kävin sitä moikkaamassa. Näillä näkymin rottatyttö selviääkin pitkästä taivalluksesta. Nyt edessä onkin enää antibioottien anto, saas nähdä miten sekin onnistuu.
perjantai, 14. maaliskuu 2008
Rottatyttö potilaana
tiistai, 4. maaliskuu 2008
Kaikki paikat hajalla
Joo, eli nyt sitten on kipeenä poikaystävä, ja juhlat ovat sunnuntaina. Pienoinen hätä tässä, kun kuumetta näyttänyt olevan jo kolmen päivän ajan 38-40 astetta, eikä loppua tunnu olevan, onneksi ei ole 40 asteen yli mennyt, muuten joutuisi sairaalaan. Itse olen aina omannut harvinaisen hyvän vastustuskyvyn, monesti olen häntä hoitanut, mutta itse saan aina korkeintaan nuhan.
Nyt on kuitenkin itselläni kaikki muut paikat niin hajalla, etten edes haluaisi kipeäksi, vaikka se tietäisi lomaa. Ranteessa tukiside, kun ranne pettää aika-ajoin, pää särkee, pitäisi kuulemma jossain kohtaa migreenitesteihin mennä, vatsa on naisten juttujen vuoksi kipeä jälleen, ja kurkku on kuin hiekkapaperi. Ja silti pitäisi opiskella.
Huomenissa olisi tarkoitus taas mennä taiteilemaan taideopistolle. Kissanpetiähän siellä teen, otanpa muutaman kuvan keskeneräisenä, ja laitan tänne teko-ohjeen kera, niin innokkaat voivat sitä yrittää, tosin tälläiselle blondille se oli alussa aikamoinen palapeli ja blonditesti.
Lopuksi runo jonka olen kirjoittanut 11.3.2006, eli melkein vuoden vanha tuotos:
Ikuisesti
Älä koskaan jätä,
älä koskaan petä.
Eletään yhdessä ikuisesti,
ja uskollisesti.
Annetaan toisillemme,
kaikkemme.
Rakastetaan,
hellitään.
Ikuisesti
Ja siis näiden kaikkien runojen, jotka täällä ovat, tekijänoikeudet ovat täysin minun.
Niitä ei saa käyttää mihinkään tarkoitukseen, ja jos näen niitä jossain päin luvattomasti
kopioituna, lähetän laskun, sillä arvostan vain niitä jotka kunnioittavat tekijänoikeuksia.
Nyt on kuitenkin itselläni kaikki muut paikat niin hajalla, etten edes haluaisi kipeäksi, vaikka se tietäisi lomaa. Ranteessa tukiside, kun ranne pettää aika-ajoin, pää särkee, pitäisi kuulemma jossain kohtaa migreenitesteihin mennä, vatsa on naisten juttujen vuoksi kipeä jälleen, ja kurkku on kuin hiekkapaperi. Ja silti pitäisi opiskella.
Huomenissa olisi tarkoitus taas mennä taiteilemaan taideopistolle. Kissanpetiähän siellä teen, otanpa muutaman kuvan keskeneräisenä, ja laitan tänne teko-ohjeen kera, niin innokkaat voivat sitä yrittää, tosin tälläiselle blondille se oli alussa aikamoinen palapeli ja blonditesti.
Lopuksi runo jonka olen kirjoittanut 11.3.2006, eli melkein vuoden vanha tuotos:
Ikuisesti
Älä koskaan jätä,
älä koskaan petä.
Eletään yhdessä ikuisesti,
ja uskollisesti.
Annetaan toisillemme,
kaikkemme.
Rakastetaan,
hellitään.
Ikuisesti
Ja siis näiden kaikkien runojen, jotka täällä ovat, tekijänoikeudet ovat täysin minun.
Niitä ei saa käyttää mihinkään tarkoitukseen, ja jos näen niitä jossain päin luvattomasti
kopioituna, lähetän laskun, sillä arvostan vain niitä jotka kunnioittavat tekijänoikeuksia.
perjantai, 29. helmikuu 2008
Minä itse - Kuka täällä kirjoittelee
Juu, eli olen tälläinen melko normaali, mutta silti kovin epänormaali nuorukainen Etelä-Suomesta. Juuri tänne aloin kirjoittelemaan, tosin runoja ja novelleja olen kirjoittanut jo muutamia vuosia. En ole mikään kovin hiljainen ihminen, mutta aina uudessa seurassa olen hieman... hiljaisempi ja muiden puheita enemmän kuunteleva. Olen koko ikäni ollut kovin eläinrakas ihminen, ja täältä kotoani löytyykin 3 rottatyttöä ja undulaattipariskunta. Lisäksi hoidan työkseni lähiympäristössä eläimiä, pääasiassa lenkitän koiria.
Netissä pyörin lähinnä vuodatuksen blogeissa, muutamassa nettiroolipelissä ja rakkausrunoissa, jossa olen ollut kirjautuneena jo hyvän aikaa. Harrastan kirjoittelun ja muun "vapaan harrastuksen" lisäksi kuvataidetta, tai oikeastaan se on käsityötaide. Lisäksi soitan kitaraa vapaa-ajallani.
En pidä kovin räikeistä väreistä, mutta esimerkiksi tummanpunainen, musta, valkoinen, maastonsävyiset, kuten vihreä ja muut ovat kivoja värejä. Musiikki on monipuolista, Yö on hyvä yhtye, mutta sitten kuuntelen myös raskaampia kuten Rob Zombieta. Sonata Arctica on hyvä, samoin Korn menee. Lisäksi Stratovariusta ja Disturbedia kuuntelen. Kirjoissa tykkään muunmuassa Stephen Kingin kirjoista, mutta yksi todella koskettava kirja, jota suosittelen oli Jodi Picoultin Sisareni puolesta.
Olen kihloissa todella ihanan poikaystäväni kanssa, ja podin suht pahaa masennusta tuossa vuosi sitten. Olen siitä kuitenkin päässyt kihlattuni ansiosta ylitse, mutta jos joskus masentaa, poistan pahaa oloani runojen muodossa.
Netissä pyörin lähinnä vuodatuksen blogeissa, muutamassa nettiroolipelissä ja rakkausrunoissa, jossa olen ollut kirjautuneena jo hyvän aikaa. Harrastan kirjoittelun ja muun "vapaan harrastuksen" lisäksi kuvataidetta, tai oikeastaan se on käsityötaide. Lisäksi soitan kitaraa vapaa-ajallani.
En pidä kovin räikeistä väreistä, mutta esimerkiksi tummanpunainen, musta, valkoinen, maastonsävyiset, kuten vihreä ja muut ovat kivoja värejä. Musiikki on monipuolista, Yö on hyvä yhtye, mutta sitten kuuntelen myös raskaampia kuten Rob Zombieta. Sonata Arctica on hyvä, samoin Korn menee. Lisäksi Stratovariusta ja Disturbedia kuuntelen. Kirjoissa tykkään muunmuassa Stephen Kingin kirjoista, mutta yksi todella koskettava kirja, jota suosittelen oli Jodi Picoultin Sisareni puolesta.
Olen kihloissa todella ihanan poikaystäväni kanssa, ja podin suht pahaa masennusta tuossa vuosi sitten. Olen siitä kuitenkin päässyt kihlattuni ansiosta ylitse, mutta jos joskus masentaa, poistan pahaa oloani runojen muodossa.
